Kaiken takana on piilossa – näkökulmia digitaaliseen infrastruktuuriin

Joonas Aitonurmi

ChatGPT:n luoma kuva

Tutkin väitöskirjassani julkisen digitaalisen infrastruktuurin rakentumista ja arvoa. Kerään aineistoani työpajoissa DEDA-työkalun avulla. Työpajat ja DEDAn osallistujille esittämät kysymykset auttavat valaisemaan infrastuktuureihin liittyviä piilossa olevia sosiaalisia käytäntöjä ja rakenteita. Ne tekevät digitaaliset järjestelmät mahdollisiksi mutta jäävät usein huomaamatta, kun keskitytään pelkkään teknologiaan. 

Tutkimukseni taustana on aiempi tutkimus, joka näyttää kuinka yhteiskunta toimii infrastruktuurien keskellä ja niiden varassa. Digitaalisten infrastruktuurien tutkimus avaa ikkunan sekä piilossa oleviin rakenteisiin että näkymättömään työhön. Seuraavan kerran kun käytät suomalaisen julkishallinnon digipalveluita, voit vaikkapa pohtia, miten tieto sinusta liikkuu automaattisesti eri toimijoiden välillä ja miksi jossakin muualla tieto liikkuu vain papereiden varassa.

Tiet, viemärit, vesijohtoverkko ja sähköverkko ovat konkreettisia ja arkisia esimerkkejä asioista, joita olemme tottuneet pitämään infrastruktuureina. Niitä ajatellaan usein myös yhteiskunnan kriittisinä toimintoina. Yhtä lailla digitaalisen maailman, tutkimuksen tai palveluiden järjestelmistä, artefakteista ja verkostoista koostuvia kokonaisuuksia voidaan ajatella ja tutkia infrastruktuureina. Ne ovat rakenteiden alla olevia alustoja, joiden päällä jokin muu asia toimii.

Infrastruktuureja yhdistää se, että usein ne tulevat näkyviin vasta kun niiden toiminta pettää. Silti infrastruktuuri on äärimmäisen joustava ja kontekstisidonnainen käsite ja kehys. Etnografisessa tutkimuksessa onkin havaittu, kuinka suhteellista tieto ja ymmärrys infrastruktuureista on. Esimerkiksi vesijohtoverkon toiminta näyttäytyy tiskaajalle tai kokille toisin kuin LVI-asentajalle tai kaavoittajalle. Vesijohtoverkon käyttäjälle infrastruktuuri on upotettu arkeen ja ympäröivään maailmaan. Infran riippuvuudet ja kerroksellisuus paljastuvat vasta kun hanasta ei tule vettä tai kun se on kellertävää ja pahanhajuista ja vikaa aletaan ratkomaan.

Infrastrukturointi etnografisena tutkimuskohteena 

Datakeskus, kaapelit tai maankäyttö ovat yhtä tärkeä osa digitaalista palveluinfrastruktuuria kuin data, koodi, tietokanta tai käyttöliittymä. Palveluiden digitalisoituminen ei ole aineetonta vaan tukevasti riippuvaista aineellisista kokonaisuuksista. Infrastruktuurissa onkin kyse aineellisen ja ei-aineellisen vuorovaikutuksesta. Jako niin sanottuihin koviin ja pehmeisiin digitaalisiin infrastruktuureihin on käytännöllinen mutta keinotekoinen siinä mielessä, että niitä ei voi infrastruktuurin toimintaedellytysten osalta erottaa toisistaan. Erityisesti EU:sta Suomeenkin jalkautunut jaottelu on ennen kaikkea hallinnollisten kategorioiden ja vastuiden erottelua toisistaan.

Omassa tutkimustyössäni korostan ihmistyön merkitystä osana digitaalisia infrastruktuureja ja niitä kannattelevana voimana. Prosesseja, joissa infrastruktuuria aktiivisesti rakennetaan tai muokataan, jotain lisätään tai poistetaan, kutsutaan infrastrukturoimiseksi. Sosiotekninen ymmärrys infrastruktuureista onkin, että ne ovat dynaamisia ja päättymättömiä prosesseja ja käytäntöjä, sen sijaan että niitä ajateltaisiin staattisina artefakteina. 

DEDA-työpajoissa osallistujilla on toisistaan poikkeavia ja moniammatillisia taustoja. Usein jo ensimmäinen kysymys projektin tavoitteista konkretisoi katsotaanko tavoitteita samaan tapaan. DEDA-työkalun yleiset kysymykset avaavat tarkasteluun erityisesti infrastruktuureihin liittyviä riippuvuuksia. Ne syventävät keskustelua projektin toiveista ja usein ääneensanomattomista huolista. Tutkimassani organisaatiossa läpinäkyvyys tunnistettiin yhdeksi keskeiseksi arvoksi ja teemaksi, josta keskustelu on jatkunut myös DEDA-työpajojen jälkeen. 

Välittävää ihmistyötä

Infrastruktuurien etnografisessa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota arkisiin, yleensä väheksyttyihin ja joskus auttamattoman tylsiin asioihin. On tutkittu standardeja, protokollia, kategorisointeja, lomakkeita, rekistereitä tai muita käytännön konventioita. Tällainen näkökulma auttaa ymmärtämään, kuinka infrastruktuurit rakentuvat vähä vähältä ja millaista järjestävää valtaa esimerkiksi standardeihin niihin liittyy. Sosiotekninen käsitys infrastrukturoinnista pakottaa pohtimaan, mikä on tarpeellista tai ylipäänsä mahdollista. Viime aikoina Suomessa on alettu keskustella digitalisaation materiaalisesta puolesta ja vaikutuksista ympäristöön ja ilmastoon. Keskusteluissa on nostettu esiin datakeskusten energiankulutus ja mihin käyttötarkoituksiin tällaista infraa ja sen vaatimaa maa-alaa halutaan käyttää.  

Infrastruktuurit kytkeytyvät toisiinsa luoden kerroksellisia riippuvuuksia paikallisesti ja ajallisesti. Mikä on mahdollista jossain, mutta toisaalla ei, saattaa hyvin riippua infrastruktuureihin olennaisesti kuuluvista polkuriippuvuuksista. Infrastrukturointi on performatiivista ja todellisuutta muokkaavaa, sillä se ei ole vain neutraalia teknisten rakenteiden pystyttämistä: Mikäli infrassa tehdään muutoksia, jotain lisätään tai poistetaan, sen toiminta muuttuu. Infrastruktuureiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen liittyy paljon näkymätöntä työtä.

Tarkastelen näitä asioita väitöskirjassani. Pitämieni DEDA-työpajojen perusteella infrastruktuurin merkitys ja vaikutus ymmärretään, mutta kokonaisuuden hahmottamiseen tarvitaan välittävää ihmistyötä eli brokerointia. Brokeroinnin ammattilaiset osaavat kyseenalaistaa ja kysyä totunnaisuuksia sekä yhdistää olemassa olevaa tietoa projektin muokkaamiseksi vastaamaan paremmin tunnistettuja tarpeita. Tällaista osaamista tarvitaan, koska infrastrukturointiin liittyy isoja arvovalintoja siitä, mitä halutaan näyttää ja minkä halutaan pysyvän näkymättömissä. 

Kirjallisuutta:

Bowker, G. C. & Star, S. L. (1999) Sorting things out: classification and its consequences. MIT Press, Cambridge, Mass.

Karasti, H. & Blomberg, J. (2018) "Studying Infrastructuring Ethnographically." Computer Supported Cooperative Work 27: 233–265.

Mattern, S. (2016) "Scaffolding, Hard and Soft. Infrastructures as Critical and Generative Structures." spheres: Journal for Digital Cultures 3: 1–10.

Star, S. L. (1999) "The Ethnography of Infrastructure." American Behavioral Scientist 43(3): 377–391.