Tekoäly on paikallaan avustajana

Tuukka Lehtiniemi

Helsingin Sanomat uutisoi lastensuojelun ammattilaisille suunnitellusta tekoälysovelluksesta, jonka olisi tarkoitus tuottaa kirjallisia selvityksiä sosiaalityöntekijöiden puolesta. Ajatuksena on automatisoida sosiaalityöntekijän työtä, kun sekä kustannuksia että työkuormaa on enemmän kuin järjestelmä kykenee kantamaan. Olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miltä uutisoitu sovellus vaikuttaa sosiaalityön ammattilaisten mielestä. 

Aiemmat sosiaalityön automaatiohankkeet ovat nimittäin usein miellyttäneet enemmän muita kuin varsinaisen työn tekijöitä. Eräänlaisena helmasyntinä on se, että kone yritetään saada tekemään liian monisyisiä asioita ihmisammattilaisen sijaan. Repair-hankkeessa tekemässäni lastensuojelua ja automaatiota koskevassa tutkimuksessa tarkastelin pilottihanketta, jossa kone teki dataan perustuvia riskiarvioita, siis tulevaisuuden ennakointia. Lastensuojelun sosiaalityössä myös ihmisammattilaiset ennakoivat, ja oikeastaan ennakointi on työn ydintä. Ammattilaiset eivät kaipaa konetta ennakoimaan puolestaan, vaan tukea ja apua omaan ennakointiinsa.

Automaatiossa on tietenkin kyse juuri ihmistyön korvaamisesta koneella. On aivan keskeistä pohtia, mitä ollaan antamassa koneen tehtäväksi. Mitä on ammattilaisen työn ytimessä? Sen pitäisi olla ihmisen tonttia. Mitä tämän ytimen tekemiseen tarvitaan, mikä hankaloittaa sen tekemistä? Täältä löytyy koneelle tehtävää. Mikä on toisteista rutiinia ytimen ympärillä? Automatisoitavaksi sopivaa manuaalista ja rutiininomaista työtä sosiaalityössä riittää, kuten kaikessa tietotyössä, ja tätä ovat ammattilaiset myös valmiita antamaan koneen tehtäväksi.

HS:n jutun mukaan tekoäly tuottaa “työntekijöiden kirjauksiin perustuvasta lastensuojelutarpeen selvityksestä tekstimuotoisen palvelutarpeen arvioinnin yhteenvedon sekä suositukset jatkotoimenpiteiksi”. Kuulostaa siltä, että ihminen tekee selvitykset ja kone vain summeeraa ja tekee rutiininomaiset paperityöt. Marssijärjestys vaikuttaa oikean suuntaiselta. Riitta Nerg tarkasteli tuoreessa sosiaalityön maisterin tutkielmassaan vastaavaa ideaa ideoimansa lastensuojelun copilot-prototyypin avulla. Työn perusteella copilotia voisi parhaimmillaan hyvinkin soveltaa juuri rutiinin tekemiseen: tiedon etsintään, tiivistämiseen, kirjaamiseen. Olennaista on, että copilot tukee sosiaalityöntekjää. Kuten Riitta työssään kirjoittaa, sen rooli on olla avustaja.


Mitä tapahtuu, jos avustaja ei pysy avustajan roolissa, vaan lähtee sooloilemaan? Parhaimmillaan se on hyödytön, mutta monin tavoin herkällä alalla mahdollisesti suorastaan haitallinen. Vähintäänkin vähäisetkin resurssit menevät hukkaan.

Lastensuojelun ammattilaiset pohtivat työpajassa omaan työhönsä istuvia tekoälyn käyttötapoja.

Seuraava
Seuraava

DEDA-työkalu rakentavan erimielisyyden harjoittajana