Onko DeepSeek murtuma suomalaisten paikkakuntien tulevaisuusvisioissa?

Sanna Vellava ja Johannes Mikkonen

Kuva: Daniel X. O’Neil

Maailman teknologiapiirit ja pääomamarkkinat ovat kohisseet tammikuussa kiinalaisen startup-yrityksen DeepSeekin julkaisemasta tekoälymallista. Se on kehitetty huomattavasti pienemmillä resursseilla kuin länsimaiset kilpailijansa. Teknologiapiireissä DeepSeekin julkaisemista on kutsuttu "Sputnik-hetkeksi" verraten sen vaikutusta  Neuvostoliiton ensimmäisen satelliitin laukaisuun vuonna 1957, joka tuolloin yllätti Yhdysvallat.

Pääomamarkkinoilla DeepSeek aiheutti myös myllerrystä. Julkistamisen jälkeen yhden maailman arvokkaimpiin yhtiöihin kuuluvan sirujätti Nvidian markkina-arvosta suli lähes 600 miljardia dollaria päivässä – pörssihistorian ennätys.

DeepSeekin väitteisiin liittyy epävarmuutta, ja on vielä liian aikaista arvioida, millaisia vaikutuksia huomattavasti vähemmän laskentatehoa vaativilla tekoälymalleilla tulee olemaan datakeskusten ja sähkönkulutuksen määrään. Keskustelu kuitenkin osoittaa suomalaisten paikkakuntien, niillä sijaitsevien datakeskusten ja globaalin teknologiatalouden kytköksiä ja niihin liittyviä epävarmuuksia ja riskejä. Mitä ennakoitua tehokkaammat tekoälymallit mahdollisesti tarkoittavat Suomelle, jossa on käynnissä ennennäkemätön datakeskusbuumi? Kuinka kestävä on tulevaisuusvisio, joka perustuu laskentatehon ja datakeskusten määrän räjähdysmäiseen kasvuun?

Viime aikoina Suomessa on julkistettu useita suuren kokoluokan datakeskushankkeita eri paikkakunnilla, kuten Googlen datakeskuksen laajennus Haminassa sekä maakaupat Kajaanissa ja Muhoksella, Nebius ja Verne Mäntsälässä, ja XTX Kajaanissa. Jättimäisten datakeskusten saapuminen paikkakunnille on herättänyt lähinnä innostusta, sillä niihin liitetään lupauksia niin työpaikoista, verotuloista kuin vihreästä siirtymästä. 

Vaikka datakeskukset on onnistuttu brändäämään osaksi puhdasta siirtymää, ne kuluttavat valtavat määrät energiaa, ja lisääntyvän tekoälyn käytön myötä energiantarve on toistaiseksi vain kasvanut. Näin on oletettu tapahtuvan jatkossakin. Datakeskuksiin liittyvissä tulevaisuusvisioissa on pidetty itsestään selvänä, että niiden määrä vain lisääntyy, ja että tähän kasvuun tulee varautua panostamalla energiainfrastruktuureihin, kuten sähköverkkoihin ja voimalaitoksiin. 

Samalla Euroopan Unionin uudistettu energiatehokkuusdirektiivi velvoittaa datakeskukset hyödyntämään hukkalämpönsä, esimerkiksi kierrättämällä sitä paikallisiin kaukolämpöverkkoihin, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Joillakin suomalaisilla paikkakunnilla, kuten Mäntsälässä, datakeskuksen tuottamaa hukkalämpöä on hyödynnetty jo pitkään. Ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan silloisen Yandexin datakeskuksesta saatava hukkalämpö kattoi jopa 70 % kunnan kaukolämmön tuotannosta. Tällaisten kytkösten myötä datakeskuksista tulee kriittinen osa yhteiskunnan energiainfrastruktuuria. 

Kun suomalaiset paikkakunnat luovat pitkäkestoisia riippuvuussuhteita ja kytköksiä ulkomaisiin teknologiajätteihin, ne laskevat sen varaan, että digitalisaation, tekoälyn ja automaation edellyttämä datakeskusten määrä ja sitä kautta energiankäyttö kasvaa valtavasti tulevaisuudessa. DeepSeekistä käyty keskustelu nostaa esiin epävarmuuksia, joita tällaiseen tulevaisuusvisioon liittyy. Jää nähtäväksi, millä tavoin tämä murtuma mahdollisesti realisoituu. Se on kuitenkin selvää, että suomalaisten paikkakuntien on oltava tietoisia myös riskeistä, joita riippuuvussuhteet globaaliin teknologiatalouteen voivat aiheuttaa.