Apotti kertoo dataistuvan työn murtumista

Minna Ruckenstein & Johannes Anttila

Potilastietojärjestelmä Apotin käyttöönotto Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on seurannut yleisempää kehitystä, jonka tavoitteena on hallinnoida ja standardoida asiantuntijatyötä. Taustalla vaikuttavat laajemmin sosiaali- ja terveysalalta tutut tehokkuustavoitteet: mittaamalla ja tietoa yhdistämällä on tarkoitus tuottaa parempia palveluita. Jotta tiedolla voidaan johtaa, tarvitaan enemmän dataa – ja jotta dataa saadaan, on pakko dataistaa: muuntaa työ ja työtehtävät koneluettavaksi tiedoksi. Toimista ja päätöksistä on tehtävä jäljitettäviä, jotta ne voidaan tarvittaessa muuntaa kustannus-hyöty-analyyseiksi. Tämä kaikki on muovannut peruuttamattomasti sosiaali- ja terveysalan organisaatioita.

Osana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa REPAIR-hanketta, olemme tarkastelleet dataistumista ja sen aiheuttamia jännitteitä erityisesti lääkäreiden työn näkökulmasta. Apotin käyttöönotto näyttäytyy murtumina, jotka tuovat esiin tietojärjestelmien juurruttamisesta seuranneita henkilökohtaisia ja ammatillisia kipupisteitä, arvojen yhteensopimattomuutta ja luottamuspulaa.

Lääkärin ammatti on perinteisesti ollut suojattu ulkopuolisten väliintuloilta. Lääkärit kouluttautuvat ja sosiaalistuvat työhönsä vertaisverkostoissa. Heillä on omat organisaationsa, ja he oppivat kokeneemmilta, millaiset hoitopäätökset ovat perusteltuja ja potilaan hyväksi. Oikeudellisesta näkökulmasta lääkäreiden autonomia on ollut turvattu. Lääkärit hoitavat potilaita itsenäisesti, ja heillä on tapauskohtaista harkintavaltaa. 

Viimeisen vuosikymmenen aikana lääkäreiden autonomiaa on kuitenkin kyseenalaistettu yhä painokkaammin. Kysymys on laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka on koetellut esimerkiksi professorien, kirjanpitäjien, opettajien ja tuomareiden ammatti-identiteettiä. Aiemmin suojattuihin työnkuviin on juurrutettu uudenlaista johtamista, hallintajärjestelmiä ja markkinalogiikkaa. 

Kun kuuntelimme maaliskuussa 2023 lääkäreitä Duodecimin ja REPAIR-hankkeen järjestämissä työpajoissa, kyse ei kuitenkaan ollut yksinomaan siitä, että lääkärien itsenäisyyttä ja totuttuja työtapoja on horjutettu. Lääkäreiden viesti toisti yleistä tietojärjestelmäkritiikkiä, mutta lisäsi siihen myös yksityiskohtia, jotka olivat luonteeltaan jopa hätkähdyttäviä. Apottia on kritisoitu toistamiseen julkisessa keskustelussa. Kuka jaksaa enää kuulla samaa valitusvirttä? Kritiikki ei kuitenkaan ole tuonut esille kovin yksityiskohtaisesti, miten perusteellisesti lääkärin työtä on pyritty muokkaamaan potilastietojärjestelmän myötä. Tätä halusimme työpajojen avulla ymmärtää.

Työpajoihin osallistui 25 lääkäriä. Heidän ennakkokäsityksensä Apottia kohtaan olivat pääosin joko neutraaleja tai negatiivisia. On myös lääkäreitä, joiden työtä Apotti tukee. Työpajoihin osallistuneiden lääkäreiden yhdenmukaisen kuvauksen mukaan Apotti on kuitenkin hidastanut ja vaikeuttanut heidän työtään. Oli huomiota herättävää, kuinka samanmielisiä lääkärit olivat, vaikka he olivat eri ikäisiä ja heidän työnkuvansa poikkesivat toisistaan. 

Keskusteluissa listattiin mitä muita tietojärjestelmiä lääkärit ovat käyttäneet. Yksikään toinen tietojärjestelmä ei ole vaatinut lähellekään yhtä paljon työtä. Apottiin perehtyminen vie viikkoja, minkä jälkeen aikaa kuluu järjestelmän kehittämiseen. Apotin keskeneräisyyttä ja loputonta kehittämistyötä pidettiin isona ongelmana. 

Lääkärit konkretisoivat kuinka Apotin vaatiman koneluettavan, rakenteeltaan määritetyn eli rakenteistetun tiedon tuottaminen hidastaa työtä. Rakenteistamisen tarkoitus on tehdä potilastietojen hausta ja käytettävyydestä sujuvampaa, mutta lääkärit kertoivat reseptien, todistusten ja uloskirjausten tekemisen vievän kaksi tai kolme kertaa kauemmin kuin ennen. Erikoistuva lääkäri kuvaa olevansa poliklinikalla noin kolmanneksen hitaampi kuin ilman Apottia, sillä hän joutuu ottamaan kantaa erinäisiin sähköisiin lomakkeisiin saadakseen potilaalle järjestymään tarvittavat kontrollit. 

Keskusteluissa havainnollistettiin eri tavoin lääkärin tavoitetta muodostaa kokonaisarvio potilaan tilanteesta. Nyt ”keskeiset tiedot eivät ponnahda esiin”. Työ on muuttunut tiedon metsästämiseksi, kun asiat hukkuvat hierarkiattomaan tietomassaan. Yksi lääkäreistä nosti esiin ”merkityksettömät vakuuttelut”, joita Apotti vaatii. Täytyy jatkuvasti ruksia, että on ottanut huomioon jonkun asiaan kuulumattoman yksityiskohdan. Tästä on seurannut Pekka ja Susi -efekti. Lääkärit klikkailevat mekaanisesti, että pääsisivät järjestelmässä eteenpäin. Varoituksiin ei välttämättä enää reagoida. 

Työpajoista piirtyi esiin, kuinka monin eri tavoin lääkärit yrittävät taivuttaa Apottia itselleen toimivaksi. Keskusteluissa jaettiin Apotti-niksejä ohjelmoitavista ”älykkäistä fraaseista” siihen miten siirtää tehokkaasti tietoa organisaation sisällä.  Luova toiminta on tietojärjestelmätutkimuksissa todennettu seuraus siitä, ettei järjestelmä tue tehtävää työtä. Ihmiset kehittelevät kiertoteitä ja yrittävät pärjätä: he luovat “varjojärjestelmän”, jonka avulla työt saadaan tehtyä. 

Lääkäri voi ottaa välinpitämättömän tai jopa anarkistisen suhteen Apottiin. Joku on käyttämättä Apottia, toinen ei käytä lääkeosiota tai käyttää IT-järjestelmän sijaan papereita. Tukkimiehen kirjanpitokin mainittiin työpajassa. Yksi tapa tulla toimeen Apotin kanssa on olla kirjaamatta rakenteisesti tai tehdä Wordissa lausunnot ”vaikka se ei ole ihan tietoturvallista.” Näin tehdään, koska muuten tekstiä pitää tarkastella pienestä näkyvissä olevasta kentästä, ”avaimenreiästä”, kuten yksi lääkäreistä kuvasi. 

Keskustelua kuunnellessa ei voinut olla pohtimatta tietojärjestelmien tavoitteita. Ajatuksena on tehdä työstä hallittavampaa, mutta näiden lääkäreiden työstä Apotti on nimenomaan vienyt hallittavuutta. 

Potilastietojärjestelmä hämärtää näkymää potilaan tietoihin siinä määrin, että lääkärit puhuvat virheiden mahdollisuuden kasvavan vääjäämättä. Apotin tuottamat kuvaajat voivat olla epäluotettavia. Lääkäri ei voi tietää, että hän on todella nähnyt kaiken relevantin tiedon. Lääkärit puhuvat uudenlaisesta epävarmuudesta ja ”eettisestä stressistä”, kun he eivät voi olla täysin varmoja siitä, että ovat hoitaneet potilaansa parhaalla mahdollisella tavalla. 

Monet työpajaan osallistuneet lääkärit olivat olleet mukana kehittämässä Apottia, testanneet ja opetelleet kuinka siitä voisi saada toimivan yhteistyökumppanin. He olivat toimineet ohjeiden mukaisesti ja lähettäneet eteenpäin kehitysehdotuksia, mutta lopulta kyllästyneet “tikettitaisteluun”. He viittasivat toistuvasti siihen, kuinka Apotti-kritiikki leimataan osaamattomuudeksi tai muutosvastarinnaksi. Lääkärit kuitenkin ymmärsivät muutosten tärkeyden ja roolin palveluprosessien järjestämisessä. He puhuivat yhteistyön, koordinaation ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin huomioon ottamisesta. He mainitsivat ennaltaehkäisyn tärkeyden ja palvelujen laadun merkityksen. Heidän ammattimaisuutensa ei ollut kytköksissä yksinomaan perinteiseen lääkäri-identiteettiin vaan kehittyviin ammatillisiin työprosesseihin. Tässä työssä Apotti on ollut laiha lohtu. Lääkäreiden luottamus hallinnon kykyyn ”rakentaa infraa on romahtanut”. 

Keskustelujen kuluessa tuli toistuvasti esiin, kuinka ”johto” on kieltänyt Apotti-kritiikin. Keskustelua on kuitenkin tärkeää käydä. Ei syytellen puolin ja toisin, vaan huolellisesti eri näkökulmia punniten. Apotti ei ole vain lääkäreiden, vaan koko yhteiskunnan asia. Sitä korostaa jo Apotin hinta. Työpajoihin osallistuneet lääkärit ymmärtävät terveydenhuollon kustannuspaineet ja ovat pettyneitä siihen, kuinka vähän Apotin tapaa viedä resursseja varsinaiselta hoitotyöltä ja muulta digitaaliselta kehittämiseltä on seurattu. REPAIR-hankkeen tutkijoina koemme, että meidän tehtävämme on viedä heidän viestiään eteenpäin. Yksikin osaava lääkäri, joka kokee, ettei voi tehdä laadukasta potilastyötä tietojärjestelmän takia, on julkisen terveydenhuollon näkökulmasta liikaa. Tietojärjestelmäuudistuksista ja niiden aiheuttamista murtumista päivittäiseen tekemiseen on puhuttava avoimesti. Se mikä on yhtäältä murtuma, on toisaalta mahdollisuus oppia ja korjata kohti parempaa.

Apottiin liittyvää palautetta ja näkökulmia voi lähettää REPAIR-hankkeen vuorovaikutusvastaavalle, vanhempi asiantuntija Johannes Anttilalle (johannes.anttila (at) demoshelsinki.fi)

Kirjallisuutta:

Berg, Marc. "Implementing information systems in health care organizations: myths and challenges." International journal of medical informatics 64.2-3 (2001): 143-156.

Hoeyer, Klaus. Data Paradoxes: The Politics of Intensified Data Sourcing in Contemporary Healthcare. MIT Press, 2023.

Noordegraaf, Mirko. "Protective or connective professionalism? How connected professionals can (still) act as autonomous and authoritative experts." Journal of professions and organization 7.2 (2020): 205-223.